Team EHS kisakauden kuulumisia osa 1/2

Matias:

Omalta osaltani vuoden 2017 loppu meni keskinkertaisesti, ei kauheita onnistumisia muttei katastrofejakaan. Joulun aikoihin olin Ylläksellä pari viikkoa ja kyseinen ”leiri” sujui erinomaisesti loistavien olosuhteiden, huollon ja lenkkiseuran ansiosta. Vuosi 2018 alkoi samalla tavalla, miten vuosi 2017 kisojen osalta loppui eli kohtuullinen fiilis ja kohtuullinen hiihto Tampereella. Lataus oli kuitenkin seuraavan viikon aikuisten SM-kisoihin Vantaalle. Vaikka viikonloppu alkoikin hieman huonosti (minä ja Miika molemmat kaaduimme parisprintin karsinnassa), tuli lauantaina elämäni paras hiihto tähän asti. Aikuisten normaalimatkan SM-sijoitus parani muistaakseen yli sadasta sijaan 35. Siinä hiihdossa kaikki meni putkeen: todella hyvä vauhdinjako, suksi toimi ja unelmapeesi (kiitos Vilho :D). Sunnuntain yhdistelmähiihto oli myöskin hyvä varsinkin vapaan osalta. Viikko eteenpäin Vöyrin Suomen Cupissa oma viestiosuus oli ehkä kauden parasta pertsaa (osuuden 9.), mutta sunnuntaina tuli koettua se ikuinen viisaus: ei saa lähteä liian kovaa (varsinkaan pitkälle matkalle) ja tuloksena elämäni toinen keskeytys. Vöyristä alkoi harjoittelujakso, joka omalta osaltani sai alkunsa reilu viikon kestäneestä huikeasta Italian reissusta, joka sisälsi kaksi pitkän matkan kisaa, Marcialongan ja Toblach-Cortinan. Molemmat kisat toimivat hyvinä harjoituksina, vaikka Marcialongassa side menikin rikki jo muutaman kilometrin jälkeen (onneksi järjestäjiltä löytyi varasuksi 2km päästä). Viime viikon lepäilin kunnolla, jotta palautuisin reissusta ja kisarupeamasta, ja nyt on vuorossa kovaa harjoittelua ja sitten nälkäisenä kohti loppukauden tärkeitä kilpailuja.

Ville:

Ennen joulua sairastuin influenssaan, josta paraneminen meni tammikuun puolelle. Vantaan SM-kisat olivat tällä kaudella omat pääkilpailuni, johon olin latautunut koko kauden. Halu kilpailla oli niin suuri, etten halunnut myöntää itselleni olevani vielä puolikuntoinen kisojen alla ja päädyin Vantaan lähtöviivalle. Kisassa limaa irtosi keuhkoista todella paljon, mikä vaikutti hapenottoon. Rauhallisesta alusta huolimatta vauhti romahti parin kilometrin hiihdon jälkeen. Vöyrin kisat toistivat samaa kaavaa Vantaan kisojen kanssa, eli verryttely tuntui ihan hyvälle, mutta kisavauhtia ei kestänyt yhtään. Viikko vöyrin kisojen jälkeen sairastuin virustautiin, joka jyllää keuhkoissa edelleen. Yli kahdeksan viikkoa kestäneen sairastelun/toipilaana olon jälkeen olen nyt luopunut kaikista tämän kauden kisatavotteista. Nyt ainoa tavoite on päästä hiihtämään lenkkiä terveenä vielä näiden lumien aikana.

Johan:

Rovaniemen Suomen cupin jälkeen koitti paluu takaisin lumettomaan etelään ja koska hiihtämään ei vielä oikein päässyt, niin päätin sairastaa yhden flunssan pois tämän kauden kiintiöstä, jotta flunssat ei enää kriittisempinä ajankohtina haittaisi niin paljoa. Samalla sai tehtyä Levi/Rovaniemi leirin takia rästiin jääneitä töitä ja kurssiprojekteja. Sairastelun jälkeen mietiskelin, että milloinkohan sitä pääsee seuraavan kerran hakemaan hiihtotuntumaa. Onneksi Oittaan latu saatiin kuin ihmeenkaupalla avattua jo joulukuun alkupuolella, joten (massa)hiihtoa pääsi kuitenkin harjoittamaan noin kilometrin pätkällä. Ennen Vantaan SM:iä fiilis oli tuntunut vähän tahmealta, joten odotukset eivät olleet korkealla. Sain kuitenkin sukkuroitua ihan hyvän vireen parisprinttiin, jossa Antin kanssa tehtiin tasapainoinen hiihto. Henkilökohtaisilla matkoilla olikin sitten jo takki tyhjä. Vantaan SM-kisojen jälkeen täytyi jättää Vöyrin Suomen cupin välistä ja satsata viikon lepoon ja lihashuoltoon. Tauko venähti kuitenkin pidemmäksi, kun päätin jälleen kerran (täysin harkitusti) lyhennellä uuden vuoden sairastelukiintiötä. Samaan aikaan tuli kuitenkin harrastustoimintaa mukavasti helpottava yllätys, kun Etelä-Suomelle tarjottiin hunajata taivaantäydeltä parinkymmenen sentin lumikerroksen muodossa. Nyt sairastelujen jälkeen onkin päässyt nauttimaan pidemmistä laduista ja hiihto on saanut ihan uuden ulottuvuuden, kun ei tarvitse kiertää enää kilometrin oravanpyörässä. Kisarytmiin pääsin taas sunnuntaina Vantaan FIS-kisoissa, jossa 15km pertsan kisassa tavoite oli vain hiihtää teknisesti hyvin ja ottaa vaikka vauhdista viimeinen napsu pois, jos tekniikka niin vaatii. Kisasta jäi ihan positiivinen maku ja vaikka taktiikka nyt ei heti ihmeitä tuloslistan mukaan tehnytkään, niin ainakin oli vauhdinjaoltaan jo selvästi parempi hiihto ja tekniikkakin salli ajoittain jo vähän napakamman vauhdin. Onneksi kiristämisen varaa löytyy vielä ja tarkoitus on saada pienin askelin kisavauhtia nostettua, jotta kevään SM-kisoissa saisi tuntea sitä kaivattua vauhdinhurmaa.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s