Inttipoikien elämää kasarmilla ja leiri Vuokatissa 5-11.9.2016

Moikka!

Tällä kertaa vuorossa on Team EHS:n inttipoikien eli Miikan ja Matiaksen terveiset Vuokatista. Armeijaelämä on hyvin suurelta osin erilaista harjoittelun suhteen. Treenaamaan ei pääse silloin kuin haluaa ja sen sijaan joutuu tekemään paljon asioita, jotka eivät vie uraa hiihtäjänä yhtään eteenpäin. Kuitenkin kuten monessa muussakin asiassa, on armeijalla myös valoisa puoli. Hiihtäjän täytyy kuunnella kehoaan entistä tarkemmin johtuen suuresta sairastumisriskistä ja jokaisen harjoituksen tarkoitus on mietittävä tarkkaan etukäteen, koska harjoitusmäärät laskevat niin ajanpuutteesta kuin kokonaisrasituksen noususta. Lisäksi armeijassa ja varsinkin Kainuun prikaatissa pääsee tutustumaan uusiin hiihtäjiin ja harjoittelemaan yhdessä erilaisessa seurassa kuin aiemmin.

Pojat ovat siis päätyneet Kajaaniin suorittamaan asepalvelusta, johon kyllä löytyy varsin pätevä syy. He ovat Kainuun prikaatin urheiluvalmennettavissa, jossa on tavoitteelliselle hiihtäjälle varsin kelvolliset mahdollisuudet harjoitella, ainakin verrattuna normaaliin varusmiespalvelukseen. Ja mikään äkillinen päähänpisto ei Espoosta aika kaukana sijaitsevaan Kajaaniin päätyminen ollut, vaan Kainuussa aiemmin intissä olleilta vanhemmilta EHS-sukupolvilta pojat saivat paljonkin tietoa urheiluvalmennettavien hyvistä olosuhteista. Prikaatin hyvien urheiluolosuhteiden ja Vuokatin läheisyyden lisäksi urheiluvalmennettavien inttielämässä on pari muuta erittäin mukavaa ja urheilun hyvin mahdollistavaa asiaa, nimittäin urheiluvapaat ja urheilukomennukset. Urheiluvapaita pojilla on viikossa noin kymmenen tunnin edestä, riippuen tietenkin muusta ohjelmasta, esimerkiksi metsäleireillä ei pahemmin urheiluvapaita vietetä. Urheilukomennukset ovat vapaita, joita voi käyttää kilpailuihin sekä omiin leireihin. Niitä on molemmilla ainakin viisitoista käytettävissä. Henkilökohtaisten komennuksien lisäksi prikaatin urheiluvalmennettavilla on noin joka kuukausi viikon kestävä yhteinen leiri, yleensä Vuokatissa hiihtäjälle maukkaissa olosuhteissa. Tämänlaisella leirillä inttipojat oleilivatkin viime viikon.

Vuokatin leiri sujui kokonaisuudessaan hyvin. Heti maanantaina hyödynnettiin luonnollisesti Vuokatin loistavia rullahiihtomaastoja ja illalla oli vuorossa nopeusvoimaa kuntosalilla. Yllätykseksi mukaan päästiin myös paikallisen lukion koordinaatio/liikkuvuusharjoitukseen, josta valitettavasti ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa suoritusten perusteella. Ehkä varusmiespalveluksen loppuvaiheessa kaksikko pystyy jo haastamaan saman lukiolaisryhmän, ainakin se on tavoitteena. Seuraavan päivän ohjelmaan kuului pitkä ja reipas juoksuharjoitus Vuokatin hiihtoladuilla ja perustekemistä rullaradalla.

Viikon kovin tehoharjoitus tehtiin keskiviikkona sauvarinteen muodossa. Harjoituksessa oli tarkoitus vetää ensin yksi ala-vk-nousu, jonka jälkeen neljä ana-kynnys-nousua. Laktaattimittaus otettiin noin joka toisessa vedossa ja olikin erittäin hyvä huomata, reagoivatko sykkeet samalla tavalla kuin kevään mattotestissä. Miika oli pojista tälläkin kertaa vedossa (Miika on ollut melko hyvässä vireessä intin alusta asti) ja hänen laktaatit olivatkin yllättävän matalia, vaikka sykkeet olivat normaalit ja vauhti hurja. Matiaksen laktaattiarvot ja sykkeet vastasivat hyvin kevään testiä ja muutenkin meno oli ihan hyvää.

Torstaina työnneltiin reippaammin tasuria rullaradalla, joka sujui molemmilta hyvin. Arvokkaita tekniikkavinkkejäkin saatiin urheiluakatemian valmentajalta. Varsinkin Matiakselle jäi treenistä positiivinen maku, kun hän onnistui tiputtamaan muut valmennettavat kurun nousussa vedon lopussa. Päivän toisessa treenissä saatiin taas arvokasta oppia, kun pojat pääsivät ampumahiihtomaajoukkueen liikkuvuusharjoituksiin mukaan. Harjoitus sisälsi melko yksinkertaisia, mutta uusia liikkeitä liittyen rintarangan ja pakaran liikkuvuuteen. Oli hienoa päästä osallistumaan maajoukkuetason leiritoimintaan.

Perjantain ainoa harjoitus oli palauttava sauvakävely hiihtoladuilla, koska leiri jatkui oman leirin muodossa viikonloppuna ja paikoissa alkoi selvästi tuntumaan suuri treenimäärä. Pienen kasarmilla piipahduksen jälkeen suunta olikin kohti Sotkamoa, ja kaksikko onkin hyvin kiitollinen urheiluvalmennettavatoveri Severi Aikiolle, joka majoitti parivaljakon, vaikkei itse päässytkään paikalle. Viikonloppu sisälsi pitkän juoksu-kävelylenkin Sotkamon maastossa ja vauhtikestävyysharjoituksen, ei kovin suureksi yllätykseksi rullaradalla.

Leiristä jäi hyvä maku, koska treenit sujuivat hyvin loppuun asti toisin kuin viimeksi Vuokatissa. Onkin tärkeä saada onnistuneesti kovia määräviikkoja, kun niihin on mahdollisuus. Paineita talven kisoista ei ole, mutta usko on, että tästäkin tulee ihan hyvä talvi huolimatta ”hieman” poikkeuksellisesta vuodesta.

(Kuvia leiriltä ei parivaljakko ikävä kyllä muistanut ottaa, mutta tässä kuitenkin pojat vanhempien vierailupäivänä “koutsi” Marian kanssa silloin kun armeija vielä hymyilytti ;))

whatsapp-image-2016-07-10-at-12-16-03-pm

Matias ja Miika

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s